Rakkaan läheisen menetys on kuin se kättely, jota väistelet viimeiseen asti. Työnnät kätesi syvälle taskuun ja pälyilet katonrajaan tietäen, että ihan kohta on katsottava, suoraan silmiin. Työnnettävä käsi vielä vastaankin ja kestettävä se mitä tulee. Oletat kaiken helpottavan, kun pahin uutinen tulee, mutta siitähän se prosessi oikeastaan vasta alkaa.
Reilu kaksi vuotta sitten rakas ystäväni taipui sairauden edessä. Teimme töitä yhdessä, teimme ruokaa yhdessä ja meillä oli maailmankatsomus yhdessä. Ihminen, joka näki sinut ja uskoi sinuun. Hän oli siinä, vaikket tiennyt tarvitsevasi toista. Hän oli ystäväni lähes 25 vuotta. Puoli vuotta sitten hyvästelin toisen rakkaan, jonka tiesin lipuvan pois pikku hiljaa kunnon heiketessä ja jalkojen pettäessä. Poismenostaan huolimatta tuntuu, kuin he kumpikin olisivat olkapäilläni. Useampi viikko sitten pukeuduimme taas mustaan ja hyvästelimme ihmisen, joka liittyi selkeästi lastemme koko elämänkaareen. Surun silta levenee vuosi vuodelta. Herää kysymys, että onko tämä se aikuisuus, josta nuorena haaveili? Että menettää merkityksellisiä ihmisiä paljon tiuhempaan, kuin mitä uusia syviä suhteita syntyy. Tuskinpa, mutta minkäs teet. Jokaisen suruisan kuutamon jälkeen aurinko nousee. Jokaisen surua kohdanneen tuleekin pitää huoli siitä, että aurinko löytää tiensä perille. Uudestaan ja uudestaan.
Olen työkseni Juhlapalvelut Katariinan aikana järjestänyt lukemattomia hautajaisia ja ymmärrän, että suru kääntyy turhautumiseksi ja tuntuu jähmettävän kantajansa. Olen myös viime vuosina ammattijärjestäjänä auttanut edesmenneiden tavaroiden järjestämisessä. Tavaroiden, joihin ei uskalleta koskea ja niitä sisältäviä laatikoita ei uskalleta avata. Tavara kerrallaan, olen itsekin käynyt läpi muistoja. Kastellut kukkia haudalla tai vienyt ”Saken” sinne missä virallisesti surraan.
Miten surun voi sitten järjestää? Prosessi ei ole helppo, mutta on kuitenkin parempi tehdä jotain, kuin väistellä välttämätöntä. Aloittamisessa on aina voimaa. Aloita siis nyt äläkä enää lykkää tavaroiden läpikäymistä. Itse olen ensimmäiseksi järjestänyt kuvista itselleni muistontaulun, jolle sanon aamulla huomenta, tai jonka luo sytytän kynttilän, jolla sanon hyvää yötä. Järjestäminen oikeasti auttaa. Se ei ainakaan auta, ettei tee mitään. Vaikka suru tuntuu jähmettävän sinut, ota käteesi muistot ja nauti niistä tekemällä kaunis muistotaulu tai hyllyllinen muistoja. Ota rakkaan esineet pois laatikosta. Anna muistojen elää kanssani ja hengittää kanssasi. Niin tehden voit edelleen elää rakkaittesi kanssa. Meidän ei tarvitse pyyhkiä muistoja, vaan voimme nauttia siitä mitä me olemmekaan saaneet kokea rakkaittemme kanssa. Ne tavarat ja muistot, joista emme saa mitään – annetaan ne eteenpäin. Meidän velvollisuutemme ei ole kantaa muiden tavaroita eteenpäin, eikä varmasti kukaan täältä fyysisesti poistunut haluaisikaan meitä tavaroillaan rasittaa. Päästetään irti siitä, mikä ei merkitse meille mitään. Ole rohkea. Tämä on sinun elämäsi ja sinä valitset ne tavarat, joita sinä haluat vaalia. Nauti ja katsele sitä mitä säästät henkilöistä tai lemmikeistä, jotka ovat fyysisesti poistuneet, ja nauti siitä mitä olet säästänyt. Rakkaus kun ei tunne rajoja. Vaikka rakas onkin ylittänyt rajan, rakkaus edelleen on.
Tässä itse käyttämäni askeleet yksitellen:
- Sure niin kauan kuin tarvitsee. Vain sinä tiedät tuskasi määrän.
- Kerro rakkaistasi edelleen. Näin he elävät tarinoissasi.
- Järjestä muistoista ja kuvista taulu johonkin näkyvään paikkaan. Näin jo poistuneet ovat päivissäsi edelleen.
- Älä säilytä mitään mikä ei oikeasti kuulu tarinaan. Sinun ei tarvitse säilyttää mitään mikä ei merkitse sinulle mitään. Syy, että on saanut jotain lahjaksi rakkaalta, ei riitä syyksi. Lahja on kaunis, kun sen saa, mutta sen jälkeen lahja muuttuu sinun omaisuudeksesi. Sinä voit päättää onko sillä mitään merkitystä sinulle. Lahjoittamalla tavarat eteenpäin ne tuovat jollekin toiselle iloa.
- Ota tavaksi edelleen juhlistaa rakkaasi syntymäpäivää. Koska edelleen tunnet hänet elämässäsi, miksipä et juhlisi sitä, että he ovat syntyneet ja sinä olet saanut kunnian heidät tuntea.
Autan mielelläni sinun suruusi liittyvässä projektissa. Usein ulkopuolisen läsnäollessa on helpompi aloittaa projekti, kun ammattilainen on tukenasi. Ota yhteyttä, niin voimme yhdessä miettiä miten voisimme käydä läpi sinun läheiselle tai rakkaalle kuuluneita tavaroita. Surua voi aiheuttaa myös elämäntilanteen muuttuminen, lasten muuttaminen kotoa, avioero tai jokin muu muutos elämäntilanteessa.
Kuva: Evita Tuovinen
